SANAT JA NUOTIT

Kosketin soinnut
Odotus soinnut
Mustalainen soinnut
Loitsu soinnut
Keskiyö soinnut
Tahdonvoimaa soinnut
Marras soinnut
Auringontie soinnut
Saarni soinnut
Ukkonen soinnut
Viereesi jään soinnut
Kristallikallo soinnut
Kaikkivoipa soinnut
Jäljet soinnut


Kosketin
Säv. & san. Maija Nikunen

Olen osa pimeää.
Aavistan, olet osa näkyvää
maailmaa, jota jotenkin mä en
yllä koskettamaan, harhailen.

Vuosi meni toinenkin
laske en enää. Tiedän, kosketin
hellien sydäntäsi, rakkaimpain
olet unissani yhä vain

Yksinäinen taivaltaa
halki aikain
etsii uutta askelmaa
joka kantaa kulkijan
kestää menneen, tulevan
tuo unelman

Ilma käynyt kylmemmäs
täällä on. Peitto kietoo lähemmäs
sen muiston jonka susta kaiversin
jäiseen palatsiini lukitsin

Olet seinän takana
tai alla veen. Kuten heiluu lakana
vaihtelee kuva jonka susta sain
erilainen olet unissain

Hetken kulkuni tää
raskas on se öitäin mun pidentää (silti)
rakkaimpain
älä huoli lain
toivon onneas vain

Kuka olen muista en
tiedän vain otit mukaasi sä sen
jolla sain aurinkoni nousemaan
valaisemaan aina uudestaan

Yksinäinen taivaltaa
halki aikain
etsii uutta askelmaa
joka kantaa kulkijan
kestää menneen, tulevan
tuo unelman

Hetken kulkuni tää
raskas on se öitäin mun pidentää (silti)
rakkaimpain
älä huoli lain
toivon onneas vain



Odotus
Säv. & san. Maija Nikunen

Kulta voit tulla
Kotiisi sulla
Huone on valmiina

Sänky on lämmin
Ja leveämmin
Täällä saat nukkua

Mistään et vielä
Paljookaan tiedä
Kohta saat tutustua

Kiviä kukkii
Perhosii sukkii
Nähtävää on usko mua

Heeee-eeeeii tunnetko jo äänemme?
Kuuletko jo sanat laulun?
Tunnetko meitä?
Heeee-eeeeii tunnetko jo äänemme?
Kuuletko jo ilon naurun?
Tiedätkö keitä olemme?

Viikkojen jälkeen
Sydämmen sykkeen
Kuulimme ihmeen sen

Lyöntiä pientä
Rummutti sieltä
Ihmisen poikanen

Ei aikaakaan mennyt
Näkeehän sen nyt:
Muumia muistutan

Isommat housut
Hitaasti nousut
Rapussa tallustan

Moni jo oottaa
sut tavata tahtoo
onko silmät kuin isän,
vai äidinkö enemmän?

Heeee-eeeeii tunnetko jo äänemme?
Kuuletko jo sanat laulun?
Tunnetko meitä?
Heeee-eeeeii tunnetko jo äänemme?
Kuuletko jo ilon naurun?
Tiedätkö keitä olemme?

Heeee-eeeeii tunnetko jo äänemme?
Kuuletko jo sanat laulun?
Tunnetko meitä?
Heeee-eeeeii tunnetko jo äänemme?
Kuuletko jo ilon naurun?
Tiedätkö keitä olemme?


Mustalainen
Säv. & san. Ville Nikunen

Kuuma yö
mailla smaragdien
harva tuntee tään tien
lepää, syö
luona kulkureiden
pyysi muukalainen

Nuotion
ääreen kävin maaten
silloin näin hahmon sen
vartalon
kauniin kaareutuvan
nilkan ojentuvan

Nainen aloitti tanssinsa
myötä harmonikan
sydän hakkasi tahdissa
rinnassa katselijan

minut hetkessä hekumaan saatoit
tulenliekkinä palamaan

Tumma nainen
kun katsoin sinuun päin
tumma nainen
heti lumoihis mä jäin
tumma nainen

Tumma nainen
mustalainen
kiiluu korvissasi kulta
silmäs hehkuu jäätä, tulta

tumma nainen
mustalainen
tanssit yössä kutsuvasti
aina sisimpääni asti
askel vie

Tumma nainen
mustalainen
kiiluu korvissasi kulta
silmäs hehkuu jäätä, tulta

tumma nainen
mustalainen
tanssit yössä kutsuvasti
aina sisimpääni asti
käy ties

(nainen:)
Hei mies
olet vain yksi monista
tiedätkö sen
hei mies
ei kukaan minua omista ei
olen itsenäinen

Hei mies
sinut syliini suljen
mut kun aamu saa
ken ties
mä muita maita jo kuljen
en viivy kauempaa

Tumma nainen
mustalainen
kiiluu korvissasi kulta
silmäs hehkuu jäätä, tulta

tumma nainen
mustalainen
tanssit yössä kutsuvasti
aina sisimpääni asti
tumma nainen


Loitsu
Säv. Maija & Ville Nikunen san. Maija Nikunen

Jaaaaaa-i-ja-i-jaa-i-jaa (x 2)

Kuu on tänä yönä paikoiltaan
tää viima vain ympärilläin ujeltaa
Jos kuu ei tänä yönä nousekaan
se unohtaa, polun taivaalle se kadottaa

Kanteen taivaan ylle maan värit käykää tanssimaan

Jaaaaaa-i-ja-i-jaa-i-jaa (x 2)

Käy pakkastuuli kertomaan
ystävilleen suunnitelmaa ehdottaa
Jos taivas saadaan leiskumaan
luo tähtien kuu löytää reitin uudestaan

Kanteen taivaan ylle maan värit käykää tanssimaan
(naurua)

Kanteen taivaan ylle maan värit käykää tanssimaan
Jaaaaaa-i-ja-i-jaa-i-jaa (x 5)


Keskiyö
Säv. & san. Maija Nikunen

Oon mies tarinoiden
niiden joihin aina kuuluu
pimeys, pöllöt ja yö

Oon mies painajaisten
niiden joissa aina ulvoo
sudet, kankeat kävelee
ja eläviä syö

Kakstoista kello jo lyö
vaanii sua nyt keskiyö

Kun käyt nukkumaan, et voi aavistaakaan mistä alkaa
matkasi varjojen maahan

Käyt nukkumaan, et voi kuvitella mitään pahempaa
kuin mitä unesi aikaan saa

Oon haudanhiljainen
silti korviisi kuiskin;
pimeys, pelko ja yö

Oon tuo kuvajainen
jossa kalisee hampaat,
koira karmea murisee
ja omistajan syö

Kakstoista kello jo lyö
vaanii sua taas keskiyö

Kun käyt nukkumaan, et voi aavistaakaan mistä alkaa
matkasi varjojen maahan

Käyt nukkumaan, et voi kuvitella mitään pahempaa
kuin mitä unesi aikaan saa

Kahleissa petivaatteiden, muistojen, mielikuvien, hiipii pelko sisimpään
Häkistä pikkutuntien, väleistä kaltereiden, en oo varma mitä nään

Sinä tunnet minut
olen kuvasi
sinne loit minut
olen totta
seuraan sinua
minne ikinä menetkin
Hih hi hi…

Kun käyt nukkumaan, et voi aavistaakaan mistä alkaa
matkasi varjojen maahan

Käyt nukkumaan, et voi kuvitella mitään pahempaa
kuin mitä unesi aikaan

Kun käyt nukkumaan, et voi aavistaakaan mistä alkaa
matkasi varjojen maahan

Käyt nukkumaan, et voi kuvitella mitään pahempaa
kuin mitä unesi aikaan saa


Tahdonvoimaa
Säv. & san. Ville Nikunen

Kun muurin lailla suurin vuorenseinä vastassa on
sun täytyy olla eessä sen periksiantamaton
ei koskaan vuorta vahvemmaksi käsivartesi tuu
vain tahdonvoimalla on merkitystä unohda muu

Sun täytyy mieles valjastaa
et mistään löydä vahvempaa
vuorenkin valloitat kun tahdonvoiman puolellesi saat

Kun joskus murheittesi paino sinut polvilles saa
mut mistään tavoita et vierellesi lohduttajaa
niin muista sisälläsi ystävä tuo uskollinen
niin nouset jälleen ylös jaloillesi tuella sen

Sun täytyy mieles valjastaa
et mistään löydä vahvempaa
murheetkin lannistat kun tahdonvoiman puolellesi saat

Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!

Jos joku yrittää sua saada tahtoonsa taipumaan
ei tarvitse sun kuunnella käskyä ainuttakaan
vaan luota omaan harkintaasi pisaraan viimeiseen
niin vähitellen huomaat valintasi kannattaneen 

Sun täytyy mieles valjastaa
et mistään löydä vahvempaa
oikeutes varmistat kun tahdonvoiman puolellesi saat

Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!
Tahdonvoimaa!


Marras
Säv. & san.Ville Nikunen

kyntää keula usvaa aamun
hiljaisuuden taa
pinta tyyneytensä tartuttaa
siihen minkä heijastaa

arvan vetten varaan heittää
mies taas toiveissaan
harvoin antimillaan kartuttaa
ahti onnen onkijaa

kiemurtaa katseellaan kuolettaa
varkain ui vastarantaa
kala kaunaansa kantaa kai kehdostaan

kelmeyteen ainaiseen kylmyyteen
pallas pyytäjän noituu
äkkikuolokseen koituu tuo saalis marraskuun

uuvuksissaan rantaan soutaa
mies tuo vihdoinkin
silmät leimuten hän huudahtaa
kukaan suurempaa ei saa!

sijaan teon ylistyksen
paltaan palvonnan
kyläläiset karkuun kauhuissaan
ampaisevat tietäen

kiemurtaa katseellaan kuolettaa
varkain ui vastarantaa
kala kaunaansa kantaa kai kehdostaan

kelmeyteen ainaiseen kylmyyteen
pallas pyytäjän noituu
äkkikuolokseen koituu tuo saalis marraskuun

hiljalleen kasvoilleen
mies kätensä nostaa
vain tuntien poskensa paiseilleen
ankeuden ruumiinsa kankeuden
tuntee loisiaan myöden
ne toisiaan syöden ei kyllikseen milloinkaan saa

kiemurtaa katseellaan kuolettaa
varkain ui vastarantaa
kala kaunaansa kantaa kai kehdostaan

kelmeyteen ainaiseen kylmyyteen
pallas pyytäjän noituu
äkkikuolokseen koituu tuo saalis marraskuun


Auringontie
Säv. & san. Maija Nikunen

Koti jäi taakse, tomuinen
maa alla jalkojen
kun aava arvaamaton oppaanani on

jäi muisto eilisen
sun surusilmien
Kerroin mun sydämeni huuhtoutuvan rannoiltasi

Kultainen tieni on
kultainen tie auringon

Saavuttaa tuuli, purjeet nostakaa
Kuljettaa laivaa laidalle maan
Saavuttaa tuuli, purjeet nostakaa
Luovuttaakaan ei saa

Vie, mun aalto armoton
tää oikea on
kultainen tie auringon

saavuttaa mun tuuli, puista purttani kuljettaa
suuntani on kaukainen, tuntematon maa
saavuttaa mun tuuli, suola kasvoja korventaa
hälvenee usva uuden rannan paljastaa

Kultainen tieni on
kultainen tie auringon

Saavuttaa tuuli, purjeet nostakaa
Kuljettaa mut laidalle maan

Saavuttaa tuuli, purjeet nostakaa
Kuljettaa laivaa laidalle maan
Saavuttaa tuuli, purjeet nostakaa
Luovuttaa
luovuttaa
luovuttaa ei saa


Saarni
Säv. & san. Ville Nikunen

yksikään polku ei johda tänne
on ruoho allanne käärmeiden kuisketta vaan
silti löysitte etsimänne
tulitte tyköni halki merten ja maan
poimin ilmasta viestin tuulen
laine joen se luokseni rantautui
näillä tienoilla kaiken kuulen
taaskin töminä juuriini kantautui

olen saarni vanha vankkumaton

tässä seison jykevin juurin
taivaisiin kohoan olen vahvin ja suurin
puuta alla tään kivisen kuoren
taipuisaa on sillä murran vuoren kuin vuoren

pieninkään pelko ei kuulu tänne
on sumun siimessä suo ja se sielunne syö
ellette pysy nyt lestissänne
vitsa viiltävä vinhaan sormille lyö
selvisitte näille maille
siispä taitonne vaaditun vertaiset on
mut jääköön selkänne suojaa vaille
mikäli tunnen on aatteenne arvaamaton

olen saarni vanha vankkumaton

tässä seison jykevin juurin
taivaisiin kohoan olen vahvin ja suurin
puuta alla tään kivisen kuoren
taipuisaa on sillä murran vuoren kuin vuoren

kuulitte kapinan korpin kurjan
hiiden haavasta herjojaan heittelevän
näitte nevalla noidan nurjan
konnankoivista keittojaan keittelevän
kauhukuvia riittää kyllä
mutta kun olette allani tallessa niin
ei teihin kuoleman kourat yllä
voitte turvata oksiini suojeleviin

olen saarni vanha vankkumaton

tässä seison jykevin juurin
taivaisiin kohoan olen vahvin ja suurin
puuta alla tään kivisen kuoren
taipuisaa on sillä murran vuoren kuin vuoren
tässä seison jykevin juurin
taivaisiin kohoan olen vahvin ja suurin
puuta alla tään kivisen kuoren
taipuisaa on sillä murran vuoren kuin vuoren


Ukkonen
Säv. & san. Maija Nikunen

Ilmaa painavaa
sähköisen taivaan
hengitän sisään vaivoin, hikoiluttaa

On aloillaan
aivan paikoillaan
joukkomme valmistautuu iskuun iskuun

Kuinka nopeasti kuuluu
jyrähdys tuon väläyksen?
Kuinka nopeasti maa kuumentuu
iskuista tulisuihkujen?

Taakkaa painavaa
kantaa omillaan
jokainen hiljaa tarkkailee pimeyteen

Viimein kirkastaa
valo paljastaa
vieraat hahmot käyvät iskuun iskuun

Kuinka nopeasti kuuluu
jyrähdys tuon väläyksen?
Kuinka nopeasti maa kuumentuu
iskuista tulisuihkujen?

Niskaani nousevan auringon saan, varjot käy edellämme
Ystäväin nouse nyt huutamaan: "aamu on puolellamme!"

Kuinka nopeasti kuuluu
jyrähdys tuon väläyksen?
Kuinka nopeasti maa kuumentuu
iskuista tulisuihkujen?

Kuinka nopeasti kuuluu
jyrähdys tuon väläyksen?
Kuinka nopeasti maa kuumentuu
iskuista tulisuihkujen?


Viereesi jään
Säv. & san. Ville Nikunen

Kai kaivata sua tahdoin
nimen puuttuvan mun taulustain
mut minkä sille mahdoin
tunsin säkeen uupuvan myös laulustain

Kuin tuulenvire hento
vailla voimaa olin silloin vain
tai taivaan tähdenlento
jonka omat toiveet täyttyneet ei lain

Viereesi jään rinnallesi painan pään
vaikka äsken vielä emmin en mä lähde minnekään
ei muuttolinnut viekään rakkauttamme mennessään
nekin palatakseen lentää kauas pesästään

Taas syksy kesän voittaa
kurki nousee ilmaan, hämärtää
kun lähdön hetki koittaa
toinen samanlainen sen vain ymmärtää

Kun kylmä viima hyytää
suunnan kaukomaiden silloin saan
vaik selkäänsä se pyytää
en kyytiin nouse enää milloinkaan

Viereesi jään rinnallesi painan pään
vaikka äsken vielä emmin en mä lähde minnekään
ei muuttolinnut viekään rakkauttamme mennessään
en lähde minnekään

Sillä poissa olin onneton
maassa kaksinkerroin ponneton
siksi siipeni katkaisin
ja syliisi sun tulin takaisin

Viereesi jään rinnallesi painan pään
vaikka äsken vielä emmin en mä lähde minnekään
ei muuttolinnut viekään rakkauttamme mennessään
nekin palatakseen lentää

Viereesi jään rinnallesi painan pään
vaikka äsken vielä emmin en mä lähde minnekään
ei muuttolinnut viekään rakkauttamme mennessään
nekin palatakseen lentää
viereesi jään
(sivun yläreunaan)



Kristallikallo
Säv. & san. Ville Nikunen

Löysin puumajan
se oli ennustajan
kyltti ovensuulla kertoi sen

Kun astuin sisään
ei siellä ketään
ollut näin vain pallon pölyisen

Sen syliin kiedoin
puhtaaksi hieroin
ja pöydälle sen laitoin takaisin

Kun käännyin selin
ja poispäin astelin
täyttyi huone äänin kuiskivin

Mitä kuulla mä sainkaan
tiedä en
mielen temppuja epäilen
silti pelottaa mua huominen

Älä katso palloon
noiduttu se on
sen pinta kuvastaa
vain kurjan kohtalon

Älä katso palloon
tuohon kristallikalloon
jossa piilee lumous luonnoton

Kasvojain kohti
kristalli hohti
ja todistin näyn onnettomimman

Näin kuinka kuolen
siitä saisi huolen
pitää lähettiläs tuonelan

Mitä nähdä mä sainkaan
tiedä en
mielen temppuja epäilen
silti pelottaa mua huominen

Älä katso palloon
noiduttu se on
sen pinta kuvastaa
vain kurjan kohtalon

Älä katso palloon
tuohon kristallikalloon
jossa piilee lumous luonnoton



Kaikkivoipa
Säv. & san. Maija Nikunen

Oot ruma ankanpoika
erilainen pesässä
Silti tahto muiden mukaan
kytee alla höyhenpeitteen

Oot nuori Grenouille
hajuton, näkymätön
Silti sitkeä mieli sul on
piilee voima kaikkivoipa

Vaikka tiesi on vaikea
muita mutkaisempi
suoristuu se ajan myötä
leveämmäks muuttuu väylä

Vaikka polku on pimeä
mene siitä silti
Vain niin opit askeleesi
irrotat peloistasi

Älä anna muiden kirjoittaa
omaa tarinaasi
Joka päivä mahdollisuus
aloittaa uusi luku

Tee oma laulusi
sävellä, sanoita se
kerro siinä mitä haluut
tuo laulu olet sinä

Se tulee aina luoksesi
mitä sisälles kylvät
viha kasvattaa ukkospilven
ilo tuo onnen päivään

rakkaus vavisuttaa
saa sekaisin pääsi
tunteiden kirjon näyttää
ilman ei ole mitään

Oot ruma ankanpoika
erilainen pesässä
Silti tahto muiden mukaan
kytee alla höyhenpeitteen

Oot nuori Grenouille
hajuton, näkymätön
Silti sitkeä mieli sul on
piilee voima kaikkivoipa
piilee voima kaikkivoipa



Jäljet
Säv. & san. Maija Nikunen

Kesä on jo lämmin ja
tuoksu illan tämän
jalat keveämmin kantaa
sä naurat mulle vähän

Mitä tänään tekisit
jos huomista ei ois?
Keskiyöhön kanssaniko tanssisit
vai lähtisitkö pois?

Kesä on jo lämmin ja
tuoksu illan tämän
jalat keveämmin kantaa
siks nauran vielä vähän

Mitä tänään tekisin
jos huomista ei ois?
Saman mitä tekisin mä muutenkin
se riemun mulle tois

Kesä on jo lämmin ja
tuoksu illan tämän
jalat keveämmin kantaa
hei naura vielä vähän

On askeleemme lyhyet
mut vauhti nopeaa
lähtee tanssiin kaikki paljasjalkaiset
on jäljet hopeaa

On askeleemme lyhyet
mut vauhti nopeaa
lähtee tanssiin kaikki paljasjalkaiset
on jäljet hopeaa
on jäljet hopeaa